HUHTIKUU 2013

 

Työssäoppimassa Holmo Uppgårdin karjatilalla

 

Olin työssäoppimassa Holmo Uppgårdin karjatilalla, joka sijaitsee Paraisilla Mielisholmin saarella. Saareen on lyhyt lautta yhteys ja koululta ajeli noin 20 minuuttia lautalle, joten omalla autolla ihan siedettävä matka ajettavaksi joka päivä.

 

Tila on pitänyt lihakarjaa pääasiallisena tuotantona 90-luvun puolivälistä saakka. Laidunnuksessa he käyttävät luonnonlaitumia, joita ei lannoiteta. Heillä on myös täpläkauriita ja isot pläntit peltoa.

 

Olin ollut Holmo Uppgårdin tilalla jo ekokohteiden työssäoppimisessa viisi viikkoa. Tarkoitus oli noiden jälkeen mennä Seiliin perinnemaisemien työssäoppimiseen. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun Seilistä soitettiin ja sanottiin olosuhteiden olevan venyneen talven takia liian huonot. Joten jatkoin Holmo Uppgårdissa vielä pari viikkoa, jotta Seilissä olosuhteet parantuisivat. Joten viimeinen työpäivä perjantaina ei sitten ollutkaan vielä se viimeinen vaan maanantaina jatkettaisiin samassa paikassa.

 

Tilanteeseen tuli vielä yksi tilanne käännös, kun koulukaveri soitti sunnuntaina, että mites mennään Mielisholmin saarelle. Joten alkuperäisen suunnitelman, että perinnemaisemien työssäoppiminen olisi Seilissä johon Tapiokin olisi tullut muuttuikin täysin ja työt alkoivatkin Holmo Uppgårdissa ja Tapio tuleekin sinne.

 

Perinnemaisemien työssäoppiminen oli helppo aloittaa kun paikka oli jo tuttu. Ensimmäisenä päivänä oli helppo esitellä itse koko paikka Tapiolle ja päästiin tuplatehoin tekemään hommia, joita olin alun perin tehnyt yksin.

Ensimmäisenä heti aamusti ruokittiin lehmät ja sonnit. Ruokinnan jälkeen hieman siivoilua ja järjestelyä navetassa tilanteen mukaan. Siirsimme myös lehmiä aitauksesta toiseen, mikäli joku oli poikinut. Tämän jälkeen oli täpläkauriiden ruokinnan vuoro. Kauriit olivat vähän matkanpäässä navetoista, joten sinne menimme pikkutraktorilla. Veimme ruuaksi lähes kauhallisen jyviä ja pari lihalaatikollista hedelmiä ja vihanneksia.

 

Lehmien aamupalahetki

 

Täpläkauris

 

Täpläkauriiden À la carte kuljetus

Eläinten ruokinnan jälkeen olikin oman sapuskan vuoro. Meillä oli käytössä oma taukotila, joka oli juuri uusittu, joten puitteet siis mahtavat viettää ruokapaussi. Ruokailun jälkeen yleensä vaihdoimmekin raivaus varusteet päälle, ellei navetassa vielä ollut jotain erityistä hommaa.

Raivasimme pusikoituneita luonnonlaitumia ja poistimme myös isoja varjostavia puita. Alue on tarkoitus ottaa tilan omille eläimille laidunmaaksi. Olin jo ensimmäisen työssäoppimisen aikana ravannut jonkin verrankin, mutta laajalla alueella riitti vielä reilusti raivattavaa. Työ olikin selvästi nopeampaa, kun oli kaksi työntekijää ja jaoimme työt, jotta työ olisi selkeämpää ja vaihtelevampaa. Toinen kaatoi vuorollaan puita ja toinen keräsi ja laittoi ne siistiin pinoon.

Rantalaidun ennen raivausta

 

 Rantalaidun raivauksen jälkeen

 

Pari viikkoa hujahti todella nopeasti ja tuli se oikeasti viimeinen päivä. Saimme kiitokseksi lähes kilon entrecotepalaset per mies ja myös muutamat paketit makkaraa. Joten mukavin mielin pääsi lähtemään kotia kohti.

 

Tilan pitäjät Björn ja Kitty olivat hyvin ystävällisiä ja auttoivat mielellään. He loihtivat meille viimeisenä päivänä vielä kunnon ateriat, joten ei tarvinnut tyhjin vatsoin poistua viimeisenä päivänä. Suosittelen ehdottomasti kyseistä paikkaa muillekin.

Teksti ja kuvat: Christian Koivula YMPE11S