TOUKOKUU 2013

 

Nötön-retki

Retkelle lähti Kalakoululta pieni mutta sekalainen sakki. Osa seurueestamme oli Green Care -opiskelijoita, osa ympäristöalan perustutkinnon suorittavia, yksi ympäristöalan aikuisopiskelija sekä kaksi opettajaa.

Retki oli valmiiksi suunniteltu ja alusta lähtien se vaikutti mielenkiintoiselta.

Matka alkoi

Lähtöajankohdaksi oli ohjelmassa ilmoitettu klo.6.30, ja silloin tapasimme kalakoulun parkkipaikalla kukin hiukan vielä unenpöpperössä mutta valmiina retken alkuun.

Ensimmäinen etappimme oli Nauvon Pärnäinen, josta Nötöseen vievä yhteysalus lähti. Matkan varrella huomasimme olevamme hieman edellä aikataulusta, joten pysähdyimme Nauvon keskustaan, jossa jokainen sai käydä kaupassa ostamassa viimeiset huikopalat.

Näin matkamme jatkui ja saavuttuamme Pärnäisiin, yhteysalus olikin jo valmiina laiturissa ja pääsimme heti kyytiin. Odottelimme aluksella lähtöä ehkä noin 15 minuuttia ja sitten lähdimme puolentoista tunnin merimatkalle läpi sisemmän saariston kohti ulkosaaristoa, johon määränpäämme Nötö kuuluu.

Ryhmämme

Perillä

Laivamatka sujui kunkin osalta mukavasti kerätessä voimia pitkään päivään. Perille saavuttuamme meitä oli vastassa Nötössä yli 10 vuotta vakituisesti asunut ja saarella olevan Backaro-nimisen Bed and breakfast -majatalon emäntä. Hän lähti saman tien viemään meitä kohti Nötön vanhaa puukirkkoa, joka on rakennettu vuonna 1756 vanhan 1664 vuonna pystytetyn kappelin tilalle.

 

Emäntä kertomassa tämän talon rakennusmateriaalista, joka on raudanvalmistuksen sivutuotteena syntynyttä keraamista kuonakiveä

 

Menimme sisään kappeliin ja oli hyvin mielenkiintoista kuulla sen historiasta. Päällimmäiseksi mieleeni jäi seinällä oleva maalaus joka esitti Moosesta, jolla olikin sarvet päässä jonkinlaisen käännösvirheen vuoksi. Myös hautausmaa oli mielenkiintoinen, sillä jotta nötöläiset voivat haudata lähimmäisiään, on koko kirkon ympärillä olevalle alueelle jouduttu kärräämään niin paljon hiekkaa että vainajat voitiin haudata, ja sitä todella oli arviolta n. 2 metriä. Tämä johtuu siitä, että maaperä oli niin kallioista, ettei siihen yksinkertaisesti voitu haudata ketään.

 

Kirkko

 

Sarvipäinen Mooses

 

Kirkon sisäosat

 

Hiekkahautausmaa

 

 

Sen jälkeen suuntasimme kiertotietä taas lähemmäs kyläkeskusta, jossa emäntä kertoi meille eri talojen historiasta ja keitä niissä oli asunut. Nähtiin myös Nötön vanha kansakoulu. Kävelimme kylätietä pitkin kohti metsää ja siellä me sitten saapastelimmekin jonkun tovin välillä hiekkatietä, ja välillä metsässä pienenpientä ja huomaamatonta polkua pitkin, kunnes pysähdyimme suuren kivenlohkareen luo.

 

 

 

Vanha koulurakennus

 

 

Matkalla metsään saimme seuraa emännän koiralta

Täysin luonnonvaraista mäntymetsää

Se näytti ihan tavalliselta kiveltä lukuun ottamatta sileitä kulumakuoppia sen reunalla, eikä mennyt kauaa, kun saatiinkin tietää, että ei se ollutkaan mikään tavallinen kivenmurikka, vaan jonkinlaista kristallia. Se kivi soi, kun siihen kopautti toisella kivellä, se oli jotenkin aavemaista mutta jännittävää.

Soiva kivi

Ihmettelimme sitä tovin ja sitten aloimme suunnitella takaisin kylään lähtöä, sillä emäntä oli jo edeltä lähtenyt valmistamaan meille ruokaa majatalolle. Lähdimme matkaan ja ihastelimme Nötön monimuotoista luontoa, ja kevään ensimmäinen kyykin tuli matkalla meitä tervehtimään.

 

 

Lähdössä takaisin kylälle

Kyy

Tällaisiin maisemiin törmäät Nötössä. Tulviva tervaleppämetsikkö lähellä rantaa.

Hengailua

Ruoka majatalolla oli herkullista! Ja melkein kaikki santsasivat. Lämmin linssikeitto oli ulkoilun jälkeen paikallaan. Kello oli syötyämme varmaan arviolta 13.30. Lopun ajan kukin sai käyttää haluamallansa tavalla tutkien saarta ja nauttien aurinkoisesta kevätsäästä. Osa porukasta lähti tutustumaan Nötön leirintäalueeseen ja osa jäi lähemmäs kylää rentoutumaan.

Majatalo Backaro – idyllinen ja siisti majapaikka retkeilijöille.

Venesatamaa, Airiston Veneilijät.

 

Venesatamaa

 

Tauon paikka

 

Kyläläisten postilaatikot kaikki kaupan päädyssä

 

 

 

 

 

 

Kyynnahka löytyi heinikosta, sitä sitten ihmeteltiin

 

 

Pian olikin jo aika jättää hyvästit idylliselle metsäsaarelle Nötölle, mutta luulenpa, että melkein jokainen itselleen hiljaa lupasi, että sinne vielä palaisi.

Teksti: Moona Nurminen

Kuvat: Kari Kipinoinen