TOUKOKUU 2013

 

Työskentelyä ja synttäreitä Seilissä

Oli maanantai, viileä mutta keväinen aamu. Aikaisimmat turkulaiset menivät töihin autoilla ja pyörillään, itse odottelin vielä kenttämestarin kyytiä Nauvoon ja sieltä Seiliin. Ei ollut ensimmäinen kerta minulle lähteä Seiliin työssäoppimaan. Olin siellä jo syksyllä 2012. Silloin olin joko pähkähullu tai muuten halukas liikkumaan, koska päätin mennä pyörällä Nauvoon. Matkaa kertyi noin 35km ja ensimmäisen viikon jälkeen pyöräillessä takaisin matkaa kertyi Turkuun asti 55km. Onneksi menin jatkossa saaren työntekijöiden kyydeillä paikan päälle.

Syksyllä tärkein homma saarella oli rantalaitumen hoitaminen. Laidun oli päässyt rehevöitymään heinäkasveista ja järviruo’osta, koska lehmät eivät sairastumisen takia olleet kesällä laiduntamassa saarella. Ei siinä muuta kuin kahluuhousut jalkaan ja viikatteella laitumelle huitomaan. Homma sujui hyvin sääoloja lukuun ottamatta, lähes joka päivä saarella tuntui kuin olisi enemmän tai vähemmän myrskykeli.

 

 

Tämä ajanjakso oli kyllä siinä mielessä omalaatuinen, että vietin ensimmäistä kertaa elämässäni syntymäpäiväni yksin. Sateisen syntymäpäivän kruunasi ikioma saunailta. Siinä sai paljon aikaa mietiskellä kaikenlaista saunaa lämmittäessä ja saunoessa. Sen päivän muistan vielä pitkään.

Keväällä tuli taas aika palata saarelle vähäksi aikaa. Tavarat kenttämestarin autoon ja kohti Seiliä. Saarella oli tällä kertaa hommat hieman erilaisia kuin syksyllä. Moottorisahaa tuli käytettyä enemmän ja rantalaitumelle ei ehtinyt kuin pariksi päiväksi viikatteella työskentelemään. Tällä kertaa en ollut koko aikaa itsekseni. Koulukaveri Christian liittyi kokoonpanoon parille viimeiselle viikolle. Oli mukavaa vaihtelua tehdä töitä välillä kahdestaan eikä yksin. Aikakin tuntui juoksevan nopeammin. Rantalaitumen työt tuli hoidettua omalta osalta päätökseen kun poltimme viimeiset ruokokasat laitumella. Muuttunut maisema muistutti itseäni siitä, että kyllä jotain on tullut tehtyä syksyn ja kevään aikana. Monesti oli kyllä jaksaminen koetuksella kun työ tuntui niin putkijuoksulta.

Ruokokasojen poltto oli rentoa hommaa keväisessä saaristossa Kuva: Christian Koivula

Täytyy kyllä myöntää, että kaikki aika mitä Seilissä tuli vietettyä oli ikimuistoista. En tiedä milloin aion mennä saarelle uudestaan, mutta kyllä sinne vielä joku päivä päätyy uudestaan. Kuten eräs ystäväni totesi: ”Se joka Seiliin menee, se Seiliin jää.”

 

Teksti: Tapio Kankaanpää YMPE11S, Kuvat: Christian Koivula