sunnuntai 9. kesäkuuta 2013


KESÄKUU 2013

Työssäoppimassa Perkkiön tilalla

Tein ekokohteiden tunnistamisen ja tuotteistamisen työssäoppimisjakson paimiolaisella Perkkiön tilalla. Tilalla kasvatetaan maatiaissikoja ja suomenlampaita ja tilaa pyörittää kuusihenkinen lapsiperhe.
Ensimmäiseksi tehtäväkseni tilalla sain raivata aidalle paikan metsälaidunta varten. Alue on aikoinaan hakattua metsää, jonne on vuosien saatossa kasvanut tiheää puustoa ja pensaikkoa. Tavoitteena on saada alueelle avara koivikko laiduntavien lampaiden toimesta. Kesän aikana on tarkoitus kaataa pienempiä lehtipuita lampaille syötäväksi. Laitumelle muutti toukokuun lopulla parikymmentä uuhta ja yksi pässi.

Ennen työssäoppimisjaksoa olin ollut moottorisahan kanssa tekemisissä jotakuinkin kerran tai kaksi, mutta seuraavien viikkojen aikana tulin huomaamaan kyseisen aparaatin käyvän hyvinkin tutuksi. Mootorisahan käytön, huoltotoimien ja puiden kaadon opettelu osoittautuikin hauskaksi puuhaksi. Pienestä voi luonto-ohjaajaopiskelija onnistumisentunteensa repiä, kun uskaltautuukin kaatamaan isomman puun kuin koskaan aiemmin, tai kun saa puun kaatumaan täsämälleen siihen suuntaan, mihin on halunnutkin.


Ensimmäisten viikkojen aikaansaannoksia

Suomenlammasuuhi laitumella
Raivauksen jälkeen oli vuorossa aitojen rakentaminen, niin kyseiselle metsälaitumelle kuin muillekin laitumille ja pääsin vähän niittämäänkin. Aitojen rakentamisen lomassa oli mielenkiintoista seurata lammaskatraan elämää pienine karitsoineen.




Maisemanhoitajana lammas on oiva eläin, koska se tulee toimeen vähätuottoisemmillakin alueilla ja kevyehkönä eläimenä se pystyy liikkumaan vaikeakulkuisessakin maastossa. Lammas on tarkka laiduntaja ja se löytää maastosta pienimmätkin vihertävät kasvitupsut ja etenkin vesaikkoa se torjuu tehokkaasti.
Luonnonlaitumien hoitoon soveltuu parhaiten eläimet, joiden ravinnontarve ei ole kovin suuri, kuten esimerkiksi karitsattomat uuhet. Laiduntamisen seurauksena maisema avartuu ja laiduntaminen lisää myös luonnon monimuotuisuutta tuottamalla uusia elinympäristöjä erilaisille kasveille, hyönteisille sekä linnuille.


 Lampaiden hoitamaa maisemaa yhden viikon laidunnuksen jälkeen

Perkkiön tilalla myös siat laiduntavat, mutta helteisten kelien vuoksi näin sikoja laitumilla varsin vähän, sillä siat eivät oikeastaan pidä kuumasta auringonpaahteesta, vaan ne pysyttelevät silloin mieluiten sisätiloissa. Mudassakin siat kylpevät vain auringolta suojautuakseen.
Monenlaisista sääolosuhteista pääsin itsekin nauttimaan jakson aikana, sillä tein työssäoppimiseni kahdessa osassa – ensimmäisen osan huhtikuussa ja toisen touko-kesäkuussa.  Huhtikuussa ensimmäisillä viikoilla upposin välillä reittä myöten lumihankeen. Kerran olin päivän päätteeksi kaulaa myöten yltä päältä märkä ja kurassa pulikoituani koko päivän ojassa kaatosateessa kuusia kaataen. Kesäkuussa työtä sai tehdä hellekeleissä ja aurinko porotti niin, että ihoni jopa paloi, vaikka tavallisesti en pala Suomen kesässä juuri koskaan.

 

Jakson aikana sain majoittua itsekseni hirsimökissä metsän siimeksessä. Viimeisellä viikolla jaoin residenssini mukavan eläinlääkäriharjoittelijan kanssa. Näkymä mökin kuistilta.

Jakson viimeisinä päivinä huidoin vielä vesurin kanssa metsässä ja sainpa keriä muutaman lampaankin. Tähän on hyvä päättää opiskelujen viimeinen työssäoppimisjakso ja rientää kesäloman viettoon! Kiitos!

 

Teksti ja kuvat: Teea, YMPE11s ohjaajat

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti