tiistai 29. huhtikuuta 2014

Saaristossa toimimisen tutkinnon osan työssäoppiminen Vänön saarella




Saaristossa toimimisen tutkinnon osan työssäoppiminen Vänön saarella

Ennen työharjoittelun alkua piti tarkistaa mistä löytyisi Vänön saari ja miten sinne pääsisi. Oli helpotus että Joni Hurme tuli myös samaan harjoittelupaikkaan, niin ei tarvinnut olla yksin. Hän oli selvittänyt yhteysalus Stellan aikataulun ja ensimmäisenä päivänä matkasimme saarelle iltapäivällä. Hieman hermostuneena mietimme, mikä saari olisi oikea, kun alus ajoi rantaan. Osasimme kuitenkin jäädä oikealla hetkellä pois ja vastassa meitä oli työnantajamme Joakim Hoffström. Hän esitteli meille hieman saarta ja sen asukkaita ennen kuin tuli pimeää. Joakim pitää vanhempiensa kanssa lammastilaa, viljelee maata ja myy polttopuita. Hän myös tekee paljon muita erinäköistä työtä saarella. 

Majoituimme samaan rakennukseen, missä Joakim asui. Talosta oli osa eristetty saarella vierailevien käyttöön. Omasta mielestäni se oli oikein kodikas ja viihtyisä. Joakimin perhe asui viikot Rosalan saarella ja he tulivat aina torstaisin Vänöseen, milloin pidettiin lasten kanssa peli-ilta. Muina iltoina vapaa-aikaa kului saaren luontoon tutustuen, kielten opiskeluun ja työvaatteiden paikkailuun. Hanskoja sai olla jatkuvasti korjaamassa ompelemalla ja ilmastointiteipillä.

Meille tarjottiin päivittäin aamiainen, lounas ja päivällinen. Lounas oli useimmiten Joakimin äidin Petran luona, mikä oli oikein mukavaa. Joakim opetti minut tekemään veripalttua ja sain myös litran lampaan verta mukaani, jotta voisin tehdä sitä myöhemmin lisää. Kiitoksena leivon hänelle suklaakeksejä.

Viikot alkoivat ensimmäistä lukuun ottamatta maanantaiaamuna, mikä tarkoitti että meidän oli oltava yhteysaluksella Kasnäsissä klo 5.00. Minä tulin Salosta ja Joni Turusta ja tilanteesta riippuen jätin oman autoni joko Kemiön keskustaan tai Paimion ABC:lle ja kuljimme loppumatkan yhdellä autolla. Perjantaisin laiva lähti 13.40, millä matkasimme takaisin mantereelle.

Työtehtävinä meillä oli pääasiassa polttopuiden tekoa sekä tieurien laajentamista ja kokonaan uuden kulkuyhteyden suunnitteleminen ja raivaus. Polttopuiksi tarkoitettuja puita kaadettiin runsaasti yhden laitumen reunalta, jotta voitaisiin samalla vetää aitaukset kauemmaksi. Samalla rakensimme uuden tieuran laitumen reunalle, jotta puut voitaisiin hakea traktorilla. Tiestä tuli saada mahdollisimman tasainen, minkä takia jouduimme siirtämään koneen avulla osan kivistä muualle. Polttopuiden teko oli ehkä yksi opettavaisin asia harjoittelujakson aikana, sillä siellä pääsi näkemään ja tekemään kaikkia työvaiheita puun kaatamisesta, runkojen halkaisemisesta, hakettimen käytöstä aina valmiiden klapien kuljettamiseen. 


Kuva 1. Työn tuloksia (Kuva: Timo Rinne). 


Saaren itäosaan menevää tietä tuli laajentaa, koska katajikko oli kasvanut liian lähelle ja koska sitä piti pystyä kulkemaan heinäpaalaimen kanssa. Katajikon poistamisessa oksasakset osoittautuivat moottorisahaa paremmaksi vaihtoehdoksi. Suurin osa katajista poltettiin ja ainoastaan paksuin puuaines kerättiin talteen. 

Viimeisellä parin sadan metrin matkalla Joni keksi tehostaa työskentelyä käyttämällä katajikon poistamiseen traktoria ja koukkua, millä vedettiin kiviä ylös maasta. Näky oli jokseenkin koominen, kun ympäristönhoitaja vetelee edestakaisin katajikossa traktorin kanssa.  Koulussa ei ihan tämän mallista ”hoitotyötä” opetettu, mutta se yllättävää kyllä toimi, joskin katajien lisäksi maasta nousi paljon kiviä. Kasasin kivet siististi tien reunaan merkkaamaan uutta tielinjaa. 

Jos joskus käytte Vänössä ja kuljette kappeliin suuntaavalla tiellä ja näette tämän pienen ”kiviaidan”, niin muistakaa että siinä on paikka missä joskus muuan ympäristönhoitaja menetti hermonsa katajikkoon.

Kuva 2. Joni ja traktori
 

Kuva 3. Työkohteet Vänön saarella

Ruusupensaita pyrittiin aina repimään juurineen ylös maasta. Putsasimme useamman linnunpöntön ja teimme paljon muuta kivaa, mutta niistä en kerro enempää. Kaiken kaikkiaan työharjoittelu oli erittäin miellyttävää aikaa ja siitä kiitokset Joakimille sekä hänen perheelleen ja lähimmäisilleen, sekä tietenkin Jonille.




Teksti ja kuvat: Timo Rinne        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti