Ympäristönhoitoa saaristossa – työssäoppijat Jungfruskärin saarella Saaristomeren kansallispuistossa

Lähdimme opiskelukaverini kanssa suorittamaan ympäristönhoidon työssäoppimista Metsähallitukselle, tarkemmin sanottuna Jungfruskärin saarelle. Alueella on muun muassa yhdet Suomen suurimmista lehdesniityistä.  Paikan kaukaisen sijainnin takia joutuisimme viettämään saarella pitkän ajan käymättä maissa. Työssäoppimisen pituus oli yhteensä 25 työpäivää.

Jungfruskär on saariryhmä Kihdin selän laidalla, ja saaret kuuluvat Paraisten kaupunkiin. Pääsaari on pinta-alaltaan noin 1200 hehtaaria, josta 100 kuuluu Metsähallitukselle ja ovat osa Saaristomeren kansallispuistoa.

Saarella on ollut asutusta 1800-luvulta lähtien, ja nämä torpparit loivat lehdesniittyjen pohjat taatakseen eläintensä pärjäämisen kesällä ja talven yli. Lehdesniitty on niittylaikkujen ja puu- ja pensasryhmien mosaiikkia. Näin saadaan mahdollisimman suuri biomassan tuotto pieneltä alueelta. Niityt niitettiin kesällä talvirehuksi eläimille. Lisäksi puut lehdestettiin 3-5 vuoden välein. Tämä tarkoittaa, että puiden latvat ja oksat katkottiin 3-4 metrin korkeudesta. Oksat koottiin kerpuiksi, joita esimerkiksi lampaat söivät talvella. Nämä hoitotoimet loivat negatiivisen ravinnetalouden niityille ja ylläpitivät monipuolista niittykasvilajistoa. Jungfruskärin kasvierikoisuuksia ovat muun muassa ketonoidanlukko ja seljakämmekkä.

1960-luvulla kuitenkin saaristo alkoi tyhjentyä ihmisten siirtyessä mantereelle. Niityt jäivät hoitamatta ja alkoivat kasvaa umpeen. Sijaintinsa takia puolustusvoimat kiinnostuivat saaresta, ja alue olikin puolustusvoimien omistuksessa vuoteen 1999. Juuri puolustusvoimien ansiosta saarella on suhteellisen hyvä tieverkko, ja traktorin ja mönkijän ajaminen oli helppoa. Sotilaiden lentopallokenttä oli tuolloin ainoita hoidettuja kohtia vanhalla niityllä, ja niityt alkoivat kasvaa puita. Puolustusvoimien luovuttua alueesta saari tutkittiin ja löydettiin muutamia yksilöitä seljakämmekkää. Alettiin mittaviin toimiin lajin elvyttämiseksi. Muutamasta yksilöstä onkin noustu jo yli 2000 yksilöön. Seljakämmekkä kuuluu kämmekkäkasveihin, jotka ovat tunnettuja vaativaisuudestaan. Ne suosivat kalkkimaita ja vaativat paljon valoa.

Työssäoppimisemme alkoi vapun tienoilla, joten pääsimme hyvin aloittamaan niityn kevätsiivousta. Samaan aikaan saarella oli sekä WWF:n että Metsähallituksen talkooleirit. Lehdesniityn kevätsiivoukseen kuuluu alueen haravointi sekä risujen että oksien pois keruu. Roskat kootaan isoiksi kasoiksi ja poltetaan pois. Kesällä alueet niitetään, jonka jälkeen alueelle tuodaan laiduntavia eläimiä hoitamaan niin sanottu jälkilaidunnus. Jungfruskärissä tätä toimea hoitavat naudat ja lampaat. Alueella on myös vanhoja metsittyneitä merenrantaniittyjä, joten puuston poisto ja vesakon raivaus kuuluivat tehtäviimme. Suuria haapoja oli kaulattu joitakin vuosia aikaisemmin ja kovat tuulet olivat kaataneet niitä. Tuulenkaatoja siis riitti pilkottavaksi. Työvälineinä oli vinssillä varustettu mönkijä, moottori- ja raivaussaha.

Tehtäviimme kuuluivat myös matkailijoiden palvelut kuten grillipaikkojen polttopuuvarastojen täyttäminen ja saaren luontopolun siistiminen. Saareen pääsee vain omalla veneellä tai taksiveneellä eikä yhteysalus kulje saareen. Talkooleirit ovatkin mainio tapa päästä tutustumaan Jungfruskäriin.

Asuimme työssäoppimisen ajan vanhassa armeijan vartiotuvassa, joka oli saaren keskellä. Mökki oli vanha, joten vettä ei tullut, ja mökki lämpesi puilla. Työpäivien jälkeen aika kuluikin mukavasti vesiä kantaessa, mökkiä ja saunaa lämmitellessä. Useat iltapäivät kuluivat myös saaren tutkimiseen ja maisemien ihailuun. Saaren lintulajisto on myös runsas, ja lintujen tarkkailu saaren lintutornista toikin oman lisänsä saarella oleiluun.

Kokemuksena Jungfruskär oli todella vaikuttava ja aivan mahtava. Saari oli kaunis, ja alkava kevät teki siitä vaan kauniimman. Saaren kaukainen sijainti lähes kaikesta teki siitä vähän mystisenkin paikan. Toisinaan olimme saaressa kokonaan kahden. Ajatus oli aluksi hurja, mutta lopulta se oli hyvin rentouttavaa.

ympäristönhoidon opiskelija 2013-15, luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, Kalatalous- ja ympäristöopisto (Parainen), Ammattiopisto Livia